Tällä viikolla en päässyt Vakella estevalmennukseen, mutta paikkasin tilannetta menemällä lauantaina estetunnille. Sunnuntain kisojen alle oli hyvä saada vähän harjoitushyppyjä. Verryttelyn menimme ulkona kentällä, ja varsinaisia hyppyjä varten siirryimme maneesiin. Kentän kunto isompia esteitä ajatellen oli nimittäin hieman kysymysmerkki, ja seuraavan päivän kisatkin hypättäisiin maneesissa.
Ulkona verryttelimme hetken ravissa, jossa Vake ehti alkaa vähän pyöristyäkin. Sitten otettiin muutama kierros laukkaa, ja tultiin pari kertaa pienen pystyn yli molemmista suunnista. Tässä vaiheessa Vaken laukka oli vielä vähän eteenratsastettavaa. Paikatkaan eivät osuneet esteelle ihan nappiin, mutta Vake venytti pienen pystyn yli mielellään kaukaa mikäli en oikein tarkoituksella ratsastanut miniaskelta mukaan. Liekö pohjalla oli jotain vaikutusta siihen, ettei rytmi ja sujuvuus löytynyt ulkona aivan parhaalla mahdollisella tavalla, vaikkei Vake varsinaisesti hitaalta tuntunut.
Maneesiin siirryttyämme totuttelimme hetken aikaa silmiä sisävalaistukseen. Sitten aloitimme verryttelyhypyillä ensin yksittäiselle pystylle vasemmassa laukassa. Maneesissa Vaken laukka tuntui heti huiman paljon paremmalta, ja nyt poni todella eteni ihan itse. Etuosa tuntui suorastaan hämmästyttävän kevyeltä ja ryhdikkäältä, eli tänään oli laukassa jotain ihan ekstraa! Samalla tosin Vake oli hieman levoton päänsä kanssa, eli nyökki niskaa välillä ylös ja alas. Tätä samaa pään heittelyä esiintyi viime kesänä mutta syksyn ja talven aikana ei koskaan. Sen täytyy siis liittyä jollain tavalla ötököihin tai pölyyn. Joka tapauksessa Vake liikkui kuin kovemman luokan kisaponi, ja tällaisella laukalla oli tosi mainiota tulla esteelle. Verkkahypyt pystylle sujuivat kuin oppikirjassa, ja sama hyvä meno jatkui oikeassa laukassa hypättävällä okserilla. Aloitimme noin 70 sentin korkeudesta ja esteitä nostettiin lopulta ysikymppiin asti. Kaikki ylittyi kevyesti ja näppärästi, ja Vaken hyppy tuntui tänään eritysen helpolta. Keula pysyi siis hypyissäkin ylhäällä, eikä nenä sukellellut maata kohti niin voimakkaasti, joten näissä hypyissä oli kuskinkin tavallista vaivattomampaa olla mukana.
Verryttelyhyppyjen jälkeen hyppelimme lyhyen radan, joka oli pääsääntöisesti kisakorkeudessa eli 90 sentissä. Rataan kuului aloituskavaletti, kaksi loivan kaarevaa pitkää linjaa sekä yhden askeleen sarja. Laukka rullasi edelleen kuin rasvattu, ja esteet ylittyivät niin kivasti, että enpä pahemmin korjattavaa keksi. Sarjaväli oli kuulemma noin 6,8 metriä, ja se tuntui oikein sopivalta. Sarjaa edeltävän päädyn varmistelin laukan sujuvuutta pohkeella, mutta muuten Vake meni aika lailla omalla imulla. Viimeisellä linjalla etäisyys ei ihan natsannut, vaan laukkaa olisi pitänyt säätää joko eteen tai taakse tai sitten ratsastaa kaarre hieman tilavammin. Okserille päädyttiin pohjaan ja tästä hypystä tuli töksähtävämpi, mutta se olikin ainoa ei niin optimaalinen paikka koko radalla. Niitä tulee, ja niistäkin selvitään ilman suurempia ongelmia.
Olin hyppyihin ja Vaken laukkaan aivan harvinaisen tyytyväinen. En tiedä, mistä tällainen vaihde löytyi, mutta olipahan helppoa ja mukavaa hypätä tällaisella Vakella. Vielä loppuraveissakin Vake kulki niin kevyellä etuosalla ettei uskoisikaan. Aina välillä epäilen, että Vake nyt vaan on sellainen köntys ettei se vain kykene laukkaamaan niin ryhdikkäänä ja aktiivisen elastisesti tai hyppäämään erityisen sulavasti. Sitten tulee näitä hetkiä, kun saan huomata, että kyllä ponista löytyisi vielä vähän lisääkin vaihteita ja kyllä se pystyy vähän enempäänkin, jos vaan viitsii. Tällaista meininkiä sitten kisaradoillekin, kiitos!
Ulkona verryttelimme hetken ravissa, jossa Vake ehti alkaa vähän pyöristyäkin. Sitten otettiin muutama kierros laukkaa, ja tultiin pari kertaa pienen pystyn yli molemmista suunnista. Tässä vaiheessa Vaken laukka oli vielä vähän eteenratsastettavaa. Paikatkaan eivät osuneet esteelle ihan nappiin, mutta Vake venytti pienen pystyn yli mielellään kaukaa mikäli en oikein tarkoituksella ratsastanut miniaskelta mukaan. Liekö pohjalla oli jotain vaikutusta siihen, ettei rytmi ja sujuvuus löytynyt ulkona aivan parhaalla mahdollisella tavalla, vaikkei Vake varsinaisesti hitaalta tuntunut.
Maneesiin siirryttyämme totuttelimme hetken aikaa silmiä sisävalaistukseen. Sitten aloitimme verryttelyhypyillä ensin yksittäiselle pystylle vasemmassa laukassa. Maneesissa Vaken laukka tuntui heti huiman paljon paremmalta, ja nyt poni todella eteni ihan itse. Etuosa tuntui suorastaan hämmästyttävän kevyeltä ja ryhdikkäältä, eli tänään oli laukassa jotain ihan ekstraa! Samalla tosin Vake oli hieman levoton päänsä kanssa, eli nyökki niskaa välillä ylös ja alas. Tätä samaa pään heittelyä esiintyi viime kesänä mutta syksyn ja talven aikana ei koskaan. Sen täytyy siis liittyä jollain tavalla ötököihin tai pölyyn. Joka tapauksessa Vake liikkui kuin kovemman luokan kisaponi, ja tällaisella laukalla oli tosi mainiota tulla esteelle. Verkkahypyt pystylle sujuivat kuin oppikirjassa, ja sama hyvä meno jatkui oikeassa laukassa hypättävällä okserilla. Aloitimme noin 70 sentin korkeudesta ja esteitä nostettiin lopulta ysikymppiin asti. Kaikki ylittyi kevyesti ja näppärästi, ja Vaken hyppy tuntui tänään eritysen helpolta. Keula pysyi siis hypyissäkin ylhäällä, eikä nenä sukellellut maata kohti niin voimakkaasti, joten näissä hypyissä oli kuskinkin tavallista vaivattomampaa olla mukana.
Olin hyppyihin ja Vaken laukkaan aivan harvinaisen tyytyväinen. En tiedä, mistä tällainen vaihde löytyi, mutta olipahan helppoa ja mukavaa hypätä tällaisella Vakella. Vielä loppuraveissakin Vake kulki niin kevyellä etuosalla ettei uskoisikaan. Aina välillä epäilen, että Vake nyt vaan on sellainen köntys ettei se vain kykene laukkaamaan niin ryhdikkäänä ja aktiivisen elastisesti tai hyppäämään erityisen sulavasti. Sitten tulee näitä hetkiä, kun saan huomata, että kyllä ponista löytyisi vielä vähän lisääkin vaihteita ja kyllä se pystyy vähän enempäänkin, jos vaan viitsii. Tällaista meininkiä sitten kisaradoillekin, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti