sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Pitkän kaavan talvimaasto


Sunnuntaina lähdimme maastoon kolmestaan: minä Vakella, Anne Pavella ja Nora Hempalla. Kelin suhteen kävi hyvä tuuri, sillä ehdimme käydä maastossa ennen kuin myöhemmin iltapäivällä alkoi sataa vettä. Niinpä meillä oli poutasää sekä hyvät lumipohjat edellisyön lumisateiden jäljiltä. Vake oli nyt kokonaan ilman kenkiä, joten tieroista ei tällä kertaa ollut huolta. Niistä olikin jo saatu tarpeeksi! Stressasin etukäteen vähän sitä, olisiko kavioiden pito riittävä, mutta tämä oli turha huoli sillä lumella pito oli hyvä eikä lenkin aikana tullut missään askellajissa pienintäkään lipsumista.

Ensin kävimme ratsastamassa kaikessa rauhassa Kotakankaan lenkin. Tiellä ravasimme ja otimme muutaman sadan metrin laukkapätkänkin. Sitten kävelimme metsä- ja peltolenkin, ja täällä olikin poikkeuksellisen kaunista kun puissakin oli lunta. Tietä pitkin ravailimme taas takaisin tallille. Lenkki meni leppoisasti, vaikka kohtasimme harvinaisen monenlaista vastaantulijaa: pienen traktorin, ison traktorin ja ravihevosen. Hevosemme osasivat suhtautua näihin varsin asiallisesti. Anne ja Pave jäivät Kotakankaan kierroksen jälkeen tallille, mutta Vaken ja Hempan kanssa jatkoimme vielä tutkailemaan Hangaksentien laukkamahdollisuuksia.

Hangaksella oli onneksi hyvät lumipolanteet tien reunoilla, joten päästiin hyvin laukkaamaan. Otimme kilometrin suoralla ensin rauhallisemman laukkapätkän kotoa poispäin. Tien alkaessa nousta ylämäkeen siirryimme käyntiin ja kävelimme jonkin matkaa eteenpäin antaen hevosten tasata hengitystä. Sitten käännyimme takaisinpäin, ja hevosten askel lähti saman tien vetämään reippaammin. Käyntitauon jälkeen laukkasimme vielä saman suoran takaisin. Kotia kohti hevoset laukkasivat innokkaammin, ja Vake meni Hempan perässä hyvällä imulla vaikka välimatka hieman venähtikin. Suoran keskellä jarruttelimme ja päästimme takaa tulevan auton ohi, ja sitten jatkettiin vielä laukkaa niin että yhteensä tuli noin kilometri laukattua tähänkin suuntaan. Hempan huippunopeus oli ollut 30,1 km/h ja meillä oletettavasti vähän vähemmän, joten älyttömän lujaa ei tätäkään pätkää menty vaan sellaista talvikeliin sopivaa reipasta vauhtia.

Laukkasuoran jälkeen oli vielä pari kilometriä takaisin tallille, joten siinä tuli sopivat loppuravit ja –käynnit. Yhteensä tämä meidän kaksiosainen retkemme teki 13 kilometriä, joten tuli tehtyä pitkästä aikaa vähän pidempi lenkki. Oli mukava päästä myös pitkästä aikaa laukkaamaan reilummin ja pidemmin, joten onneksi ehdittiin tämä reissu tehdä ennen kelien huononemista.

Kiitos Noralle kypäräkameran lainasta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti