perjantai 1. tammikuuta 2016

Vuoden eka

Uusi vuosi alkoi Vakella maastoillen. Lenkkiseurana olivat Anne uudella tulokkaalla Ekillä ja Nora Hempalla. Vake sai tässä kokoonpanossa olla peränpitäjänä koko reissun, ja kun Nora oli ottanut kypäräkameran mukaan niin se viriteltiin minulle päähän. Näin saatiin sitten muutama pätkä videomateriaaliakin lenkistämme. Kovin vauhdikasta maastoa ei voitu tänään tehdä pohjien ollessa enimmäkseen melko jäiset.

Lähdimme Kotakankaan lenkille samoille suunnille kuin viimeksi. Alkumatka meni hieman jännittyneissä merkeissä, sillä ensimmästä kertaa täällä maastoileva Eki steppaili kiireisenä ja Vakekin siitä vähän virittyi. Ensimmäistä taloa ja koiratarhoja tiellä ohittaessa oli jännitystä ilmassa, mutta ohi päästiin ilman suurempaa draamaa. Auratulle metsäpolulle päästessä hevoset rentoutuivat.

Metsätaipaleen jälkeen ravasimme jäisen Kotakankaantien päähän. Täällä pystyimme ottamaan päivän ainoat laukkapätkät, sillä pellon reunaan auratulla väylällä oli pitävä lumipohja. Ensin tosin kävimme kävellen ja ravaten tarkistamassa pohjan, ja palasimme takaisin uran alkuun ottamaan ensimmäisen laukan. Vake lähti yllättävänkin lentävästi laukalle ja jopa vähän pomppasi nostossa. Sillähän olikin virtaa tänään! Pieni laukkapätkä otettiin kaikessa rauhassa, ja sen jälkeen samoilimme aurattua uraa pitkin peltojen reunaa ja metsän halki kulkevan reitin. Tältä palatessa käännyimme vielä uudestaan äskeiselle laukkapätkälle, sillä tässä tosiaan oli parhaat mahdollisuudet tänään laukata. Hurautimme laukkapätkän ensin uudestaan kotoa poispäin, jarruttelimme ja käännyimme takaisin ja laukkasimme vielä paluusuuntaan. Turvan osoittaessa kotia kohti kaikki hevoset saivat lisävirtaa, ja viimeisestä laukasta tuli päivän vauhdikkain. Lähtökiihdytyksessä Vake ihan "villiintyi" ja otti vähän sivuloikkia. Eipä sitä myöskään tarvinnut pyytää eteen, vaan laukassa oli kyllä energiaa ihan itsestään.

Palasimme kotiin tietä pitkin ravaten. Kotikulmilla päätimme kävellä koulutusmielessä vielä sakkokierroksen lenkin alun jännittävän kohdan ohi. Nyt kaikki hevoset kävelivät sinne korvat lerppuen pitkin ohjin. Edestakaisen laukkasuoran höyläämisen ja ylimääräisen sakkokierroksen kanssa matkaa kertyi tänään 9,6 km GPS:llä mitattuna ja aikaa meni puolitoista tuntia. Varsin rauhallinen reissu siis, kun pohjien vuoksi laukat jäivät vähiin ja kävelimme paljon. Huippunopeus oli Hempan selästä mitattuna 28,6 km/h, eli ei menty älyttömän lujaa mutta sen verran reippaasti kuitenkin että jospa tämä olisi vähän aukaissut Vaken "lomajumeja". Maneesissa viime päivinä ilmenneestä lötköydestä ja talvihorroksesta ei kyllä maastossa ollut tietoakaan.

Kiitos Noralle kameran lainasta ja Annelle videon koostamisesta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti