keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Rento pakkasratsastus ilman satulaa


Loppiaiselle olimme Annen ja Noran kanssa suunnitelleet maastoa, mutta kun lämpötila oli -29 asteen tienoilla vaihtui tämä maneesiratsastukseksi ilman satulaa. Maneesissa olikin vain -19 astetta, joten siellä tuli suorastaan kuuma kun oli lämpimästi pukeutunut. Ratsukseni valikoitui Vake, muun muassa siitä syystä että se on niin mukavan muotoinen ilman satulaa ratsasteluun. Vake-pallerolla kun ei ole säkää tai yhtään ulkonevaa selkärankaa ja askeleetkin ovat tasaiset niin tämähän oli kuin jumppapallon päällä istumista! Toivoin kuitenkin, ettei Vake olisi yhtä villinä kuin maanantaina sillä sellaisissa yllätysliikkeissä en ilman satulaa ehkä pysyisi.

En tehnyt Vaken kanssa tänään mitään erityisempiä temppuja lukuunottamatta muutamaa pohkeenväistöä. Lähinnä taivuttelin sitä ympyröillä ja kiemuraurilla rennoksi ja pehmeäksi. Ravi luonnistui ilman satulaa oikein mukavasti, oli helppo istua. Satulattomuus luultavasti myös auttoi minua istumaan suoremmassa kun vinoon kallistelu oli käytännössä mahdotonta. Otin varsin pian kokeeksi pari laukannostoakin, eikä Vake onnesi villiintynyt mihinkään vaan oli pikemminkin tahmea. Laukassa istuminen ei oikein toiminut, eikä asiaa auttanut se että liu'uin väljien ja liukasvuoristen toppahousujen sisällä edestakaisin. Niinpä laukassa ei ollut tänään oikein mielekästä työskennellä kun en osannut istua liikkeen mukana ponia häiritsemättä, joten jätin laukkaosuudet melko lyhyiksi keskittyen käynnin ja ennen kaikkea ravin ratsastamiseen.

Ravissa Vake olikin mukavan notkea ja kuuliainen. Alusta alkaen se lähti myötäämään hyvin niskasta ja oli rennon oloinen. Ravi olisi toki voinut olla isompaakin, mutta tahti oli hyvä. Tuntuma oli hyvin kahdella ohjalla, mutta silti molempiin suuntiin oli havaittavissa pientä kaulan ylitaipumista sekä etujalkojen ja ulkolavan liirausta ulos kaarevilta urilta. Ulkoavuilla pitäisi siis vielä korjata etuosaa tehokkaammin sisään jotta etu- ja takaosa sekä kaula olisivat aivan rehellisesti linjassa keskenään. Vasemmalle asettaessa myös käy helposti niin, että niska kallistuu vasemmalle turvan jäädessä hieman vinoon oikealle, eli tässäkin olisi vielä suoristamisen paikka. Suunnanmuutokset kaarevalta uralta toiselle olivat hyviä kuvioita jotka auttoivat ainakin hetkellisesti parantamaan etuosan suoruutta.

Maneesityöskentelyn jälkeen kävimme vielä kävelemässä pitkät loppukäynnit ulkona. Aurinko oli juuri laskemassa, ja kannatti lähteä ulkoilmaan ihailemaan kaunista pakkaspäivää kylmyydestä huolimatta. Peltolenkki talvimaisemassa oli hyvä lopetus mukavan rennolle ratsastustuokiolle. Oli kiva mennä pitkästä aikaa ilman satulaa, ja kun Vake vielä meni oikein nätisti niin tämä oli todella hyvän mielen tallireissu.


Videosta kiitos Annelle ja kuvasta kiitos Noralle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti