lauantai 2. tammikuuta 2016

Ja taas istutaan pystyyn

Heppailuviikko ei katkennut lauantainakaan vaan menin mukaan estetunnille. Ratsuksi oli kuulemma luvassa Vake tai Tuutti, ja näistä kahdesta sain lopulta Tuutin. Maneesissa lämpötila oli -9 astetta ja pakkasin päälle turhankin reilusti vaatetta. Ainakin toppahanskat olisin mieluusti vaihtanut tunnin aikana viileämpiin sekä ohjien pidon kannalta mukavampiin. Tönkköyttävän turvaliivinkin olisi ehkä voinut jättää pois, sillä tunnilla mentiin lähinnä puomeja ja kavaletteja ja lopuksi ihan pari 60-70 sentin estettä.

Aloitimme tunnin kouluratsastuksella. Verryteltyämme hetken ravissa ja laukassa ratsastettiin ympyräkahdeksikkoa jolla väistätettiin pienissä pätkissä takaosaa ulos. En mielestäni saanut tuntumaa ihan niin herkäksi ja pehmeäksi kuin viimeksi, ja syytän tästä paksuja hanskoja. Käynnissä Tuutti pyöristyi kuitenkin ihan nätisti, ja pysyi rennolla niskalla myös väistöissä. Oikean kierroksen väistö sujui mukavasti, tosin askeleiden olisi pitänyt edetä reippaammassa tahdissa. Vasemmassa kierroksessa kaula ei pysynyt ihan suorassa, vaan oikea lapa pääsi hieman pullahtamaan ulos väistöstä. Ravissa ope käski keskittyä erityisesti alapohkeen vakauttamiseen. Pohje seilasi aivan liikaa, joten se piti ensinnäkin viedä paremmin kiinni kylkeen. Lisäksi piti avata lonkkia polvien irrottamiseksi satulasta, sekä suoristaa ylävartaloa pystympään ja kääntää takareidet kiinni poniin.

Jatkoimme ympyräkahdeksikolla myös laukassa ylittäen toisella ympyrällä puomia ja toisella kavalettia. Suuntaa vaihdettiin lävistäjillä puomisarjojen yli ravaten. Tuutilla oli taipumusta aavistuksen kiihtyä puomia kohti kaartaessa, ja samalla kumarruin itse hiukan eteenpäin. Näin koko ratsukko vyörähti kaarteessa hieman "alamäkeen". Ope muistutteli istumaan pystyssä ja yhtään kallistelematta joka ikisen askeleen, ja helpompaa ja tasapainoisempaahan se meno sillä lailla olikin. Vasemmassa kierroksessa laukka oli jotenkin vinoa, ja minusta tuntui kuin satula olisi ollut valumassa vasemmalle kyljelle. Todellisuudessa taisin ihan itse kallistella painoa sisäänpäin. Jotain hämärää vasemman kierroksen kaarteissa oli, sillä niin vaikealta tuntui tasapainoinen kaarros vasemmassa laukassa kavaletille. Melko kiireiseltäkin Tuutti vaikutti.

Menimme sitten ristikon ja kavaletin suoraa linjaa, etäisyys 14 metriä ja askelmääränä neljä laukkaa. Linjalle kaarrettiin päädyssä olevan puomin ylittäen. Tuutilla oli tässä vaiheessa hieman liikaa vauhtia, ja ei meinattu mahtua väliin nätisti neljällä laukalla. Yritin nojailla taakse ja pitää ohjista, mutta poni ei oikein kuunnellut vaan mennä huristeli kättä vastaan. Lopulta otettiin kannukset pois jalasta, kun poni oli näin reippaana ja jonkin verran pohje kuitenkin heilui niin että kannus varmaan tahattomasti osui välillä kylkeen.

Kannusten riisuminen selvästi tasoitti menoa. Seuraavaksi menimme jo useamman tehtävän radan, ja nyt Tuutti oli laukannostosta alkaen paljon rauhallisempi. Laukka oli ihan sopivan pontevaa, mutta tuntuman pääsi rentouttamaan eikä kummallakaan ollut enää niin kauhea kiire eteenpäin. Kun poni laukkasi alla tasaisessa rytmissä kuuliaisesti ja kiihdyttelemättä oli minun myös helpompi rentoutua istumaan satulassa. Kavaletti- ja ristikkokorkeudessa oleva tehtävärata meni jo huomattavasti tasaisemmin ja rennommin kuin alkutunnin hyppelyt. 14 metrin linjalle mahduttiin neljällä laukalla oikein hyvin, ja sopivat ponnistuspaikat löytyivät helposti kun rytmi pysyi tasaisena ilman kiihdyttelyjä. Ope kehui, että nyt alkoi kroppa pysyä jo hyvin pystyssä. Hyppäsimme radan vielä toisen kerran, ja nyt pari ristikkoa muutettiin pystyksi ja okseriksi. Tämä kierros sujui vieläkin mukavammin kuin edellinen. Tuntuma pysyi koko ajan rentona, ja Tuutti kuunteli istuntaa oikein hyvin. Ohjaus toimi näppärästi ja siirtymiset olivat kellontarkkoja. Rytmi oli hyvä ja kaikki toimi kun istua napotin kiinni satulassa kallistelematta eteenpäin.

Löytyihän se oikea meininki kun aloin tosissaan istua vakaasti keikkumatta etunojaisena. Kannuksilla oli kyllä tosi selvä vaikutus myöskin. En tietoisesti käyttänyt kannuksia koko tunnilla, mutta nähtävästi pohje ainakin tällä kertaa heilui niin paljon että kannuksista tuli tahatonta lisävauhtia. Olen kuvitellut saavani edes Tuutilla pohkeet melko asiallisesti paikoilleen, mutta nähtävästi ne heiluvat kuitenkin. Ilman kannuksia Tuutti kyllä muuttuikin melko kuuroksi pohkeelle, mutta eipä se tässä haitannut kun poni kyllä tiesi homman idean ja liikkui ja hyppäsi ilman että pohkeella tarvitsi eteen pyytää. Vaken kanssa ei istunnan merkitystä samalla lailla huomaa, koska se ei juokse alta ja häviä lapasesta vaikka kyydissä könöttäisi miten. Toisaalta sillä on myös hankalampi hyppy, johon on vaikea ehtiä mukaan jos ylävartalo ei ole valmiiksi hieman edessä. Tuutin kaltainen reippaampi poni opettaakin sitten jämäkästi pystyssä istumisen merkityksen ihan eri tavalla.

Videolla pari lyhyttä pätkää tunnilta (kamera hyytyi pakkasessa sen verran, että enempää materiaalia ei nyt tullut). Kiitos Annulle kuvaamisesta!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti