Tosi hurjaa mummolaukkaa ja sinivalkoinen ruusuke

Oman seuran vuoden viimeisiin estekisoihin lähdin reippaasti vähän vieraamman ratsun kanssa, eli toteutin suunnitelmani hypätä kisat Lorella. Hyvin vähäisen treenimäärän puolesta tietenkin jännitti, varsinkin kun kisakorkeudessa en ollut Lorella koskaan rataa hypännyt. Luokassa oli valittavana estekorkeus 70 tai 80 cm, ja selvä valintani oli 70 cm ottaen huomioon edellä mainitun treenin puutteen ja sen ettei 80 cm ole minulle vielä mukavuuskorkeus tutumpienkaan hevosten kanssa. Radan kävelyssä 70 cm näytti tänään sekin jostain syystä kamalan isolta, eli ehkä jännitys teki tässä tepposet.

Hevosen selästä käsin tarkasteltuna esteet onneksi hieman kutistuivat. Verryttely ratsastettiin maneesissa ryhmissä, ja totesin Loren olevan siinä suhteessa mainio kisaratsu ettei kotimaneesin muuttuminen kisa-areenaksi jännittänyt sitä ollenkaan. Menohaluja tosin oli ehkä tavallistakin enemmän, ja verryttelyhyppyjen myötä hevonen tuntui pikkuhiljaa kuumuvan. Hyppäsimme ensin matalampaa pystyä, sitten kisaradan aaltolankkupystyä ja lopuksi okseria. Hypyt sujuivat aika mukavasti ilman varsinaisia ongelmia, ja ponnistuspaikatkin näin aika hyvin. Okseria hypätessä Lore kävi jo sen verran kierroksilla että lähestymisessä sain tehdä pidätteitä ja hypyn jälkeen oli kaarteessa kontrolli hieman kadoksissa. Niinpä aloin jännittää sitä kuinka saisin Loren pysymään koko radan hanskassa niin ettei se pääsisi kiihtymään ja syöksymään esteille liian holtittomasti.

Lähtövuoromme oli neljäntenä, eli vielä piti odotella hetki jännityksessä. Odotteluaikana Lore oli taas tosi lunkki ja seisoi rauhallisena paikallaan maneesin nurkassa. Oman vuoron koittaessa lähdimme liikkeelle vasemmassa laukassa Loren ollessa ihan hyvin kuulolla. Ensimmäisen ja toisen esteen välistä tietä olin etukäteen jännittänyt, sillä tämä oli noin viiden laukan kaareva linja pystyltä okserille. Melko haastava siis näin radan aloitukseksi. Ykkösesteelle tultiin rauhallisesti, ja hillityn hypyn jälkeen ehti hyvin kääntää okserille vaikka Lore jäikin väärään laukkaan. Tässä vaiheessa olin vielä aivan liian varovaisella asenteella liikkeellä, joten Lore otti okserille kuudennen miniaskeleen. Kiltisti se kuitenkin ylitti esteen vaikka meninkin liikkeen edelle etukumaraan.

Kolmosesteelle lähestyttiin reippaammin ja sujuvammin, mutta heittäydyin hyppyyn turhankin voimakkaasti niin että hypystä tuli hieman laaka ja puomiin tuli kevyt kosketus. Radan seuraava paha paikka oli viiden laukan suora linja okserilta pysty-pysty-sarjalle. Olin pelännyt Loren syöksähtävän okserilta eteen niin että lyhyehkössä sarjavälissä kävisi hassusti. Okserille tulikin lennokkaampi hyppy kun viimeisellä askeleella piti hieman venyttää eteen, ja tuntui että Lore lähti imemään sarjaa kohti ilman kontrollia. Videoltahan ei kyllä juurikaan huomaa että hevonen olisi mihinkään ryntäämässä, eli tuntemukseni ei vastannut todellisuutta. Joka tapauksessa sarjalle hypättiin sisään melko läheltä, ja Lore haki tilaa sarjaväliin ajautumalla oikeaa laitaa kohti. Itse tilanteessa en kyllä juuri ehtinyt mitään tajuta vaan lennähdimme sarjan yli ajatusta nopeammin. Tämän jälkeen jarruttelin taas Lorelta "liikaa" vauhtia pois, vaikka itse asiassa nyt se taisi vasta laukata riittävästi. Kuutosokserille mentiin siis hissutellen ja vähän pienellä hypyllä se ylittyikin. Seiskalle oli onneksi pitkä tie ja ehdin korjailla ravin kautta myötälaukkaan.

Seiska oli ykkösvaiheen viimeinen este, ja tälle tuli oikein hyvä hyppy. Jatkoimme siis virhepisteittä toiseen vaiheeseen. Lore tuntui ryykäävän pitkän suoran päässä näkyvälle okserille, mutta pidin vastaan ja päästiin kuin päästiinkin okserille hyvään ponnistuspaikkaan. Vauhtia oli esteen jälkeen sen verran että käännös seuraavalle esteelle meni tosi pitkäksi kenottaessani irti satulasta. Tälle pystylle tullessa tuuppasin liikaa viimeisillä askeleilla, mutta Lore vastasi kiltisti venyttämälle estettä kohti. Vähän laaka hyppy ja kolahdus puomiin, joka ei onneksi pudonnut. Kymppiesteelle ratsastin oikotien, eli suhteellisen tiukan kaarteen kyseisen esteen ympäri vasemmassa laukassa. Lore kääntyi näppärästi ja laukkakin säilyi kaarroksessa niin että päästiin virheettä yli. Isompi este tai okseri olisi tästä kaarteesta ehkä koitunut ongelmaksi, mutta 70 cm pysty onnistui. Tämän jälkeen tuumasin ilmeisesti ratsastaneeni aikaa tarpeeksi, ja kiersin viimeisenä hypättävälle sarjalle kilometritien ja jarruttelin vielä ravin kautta laukanvaihdonkin. Sarjalle päästiin näin ollen maltillisesti ja rauhallisesti, mutta ehkä vähempikin varmistelu olisi riittänyt. Sarjan jälkeen olimme maalissa, eli olimme selvinneet myös toisen vaiheen ilman virheitä. Mahtavaa!



Radan jälkeen oma käsitykseni oli että Lore oli mennyt liian kovaa ja hallitsemattomasti. Video kuitenkin paljasti ettei se meno näin hurjaa oikeasti ollutkaan. Pitelin kyllä ohjista rystyset valkoisina, mutta hevonen olisi pikemminkin saanut laukata ja edetä paremmin eikä tällaista mummolaukkaa. Että hohhoijaa vaan niille "kontrolli katosi ja meni liian kovaa" -kuvitelmille! Sitä kun on tottunut hyppäämään töppöjalkaponeilla niin Loren voimakkaampi laukka hämää luulemaan että mennään lujaa vaikka oikeasti ei todellakaan mennä. Onneksi Lore kuitenkin hyppäsi näin pienet esteet myös tällaisesta laukasta, ja ponnistuspaikatkin löytyivät ihan hyvin siitä huolimatta että monessa kohtaa ajatus oli vähän liikaa taakse. Isommille esteille jos mielii niin sitten täytyy kyllä uskaltaa edetä vähemmällä jarruttelulla ja hyssyttelyllä.

Luokassa kävikin sitten niin hassusti, että toisen vaiheen nollaratoja oli vain kaksi ja aikamme riitti peräti voittoon viiden sekunnin kaulalla toiseksi sijoittuneeseen. Nora ja Meri olisivat pesseet meidät 11 sekunnilla, mutta pudotuksen seurauksena he sitten nappasivat kolmannen sijan ja näin ollen sain laukata kunniakierroksen kaverin kanssa. Kivaa! Sijoituksen puolesta kisakokeilu Lorella onnistui siis yli odotusten, ja ei tämä nyt muutenkaan ollut yhtään pöljempi idea. Lorehan oli aivan mainio kisaratsu!

Videosta sekä kuvasta kiitos Annelle!