Puomi- ja kavalettitunnille sain tällä kertaa Peran. Maneesissa oli ilmeisesti noin 12 pakkasastetta eli kymmenisen astetta lämpimämpää kuin ulkona, mutta menin kuitenkin koko tunnin toppahanskoilla. Peraan pakkanen taisi vaikuttaa piristävästi sillä se liikkui nyt paremmin eteen ja vastasi pohkeeseen herkemmin kuin parin viikon takaisilla koulutunneilla. Ravissa liikuttiin alusta alkaen ihan kohtalaisen reippaasti. Näin muoto pysyi edestä suhteellisen tasaisena vaikka itselläni oli kyllä tuntuman kanssa ongelmia paksujen hanskojen vuoksi. En kyennyt kunnolla erottamaan milloin tuntuma oli "kevyt mutta olemassa" ja milloin taas katosi kokonaan, joten välillä jäin varmasti liikaa kiinni ohjaan enkä saanut tehtyä myötäyksiä tuntuman sisällä. Ylitimme ravissa puomeja pitkän sivun suuntaisesti, ja ope kehotti tarkkailemaan erityisesti Peran suoruutta. Oikea lapa tahtoi nimittäin liirailla tuttuun tapaansa pois suoralta reitiltä oli kierros sitten oikea tai vasen.
Verryteltiin hetki vielä vasemmassa laukassa ylittäen yksittäistä puomia pääty-ympyrällä. Ohjeistuksena oli pitää laukka lyhyenä ja koottuna puomille tullessa. Pera pysyi laukassa kohtalaisen tasaisesti pyöreänä mutta kävi välillä hiukan raskaaksi edestä. Laukka oli aluksi turhan pitkää, mutta kun aloin tosissani ratsastaa niin päästiin puomille lyhyehkössä ja aktiivisessa laukassa. Ope muistutteli pitämään oman oikean kyljen napakkana ja välttämään vartalon ylikiertymistä vasemmalle jotta myös Pera pysyisi puomille kaartaessa suorempana. Pientä vasta-asetusta kannatti myös käyttää. Taas kävi niin että oma etäisyyssilmä ei aina ollut tarpeeksi nopea, mutta tällöin kannatti vaan jäädä odottamaan ja antaa Peran ottaa rauhassa vielä pikkuaskel puomin eteen. Kaukaa se ei tällaisesta laukasta halunnut venyttää.
Seuraavaksi mentiin kaksi ratsukkoa kerrallaan pääty-ympyrällä kahta erillistä laukkapuomia oikealle. Oikea laukka käynnistyi vasenta jähmeämmin, enkä koko tehtävän aikana saanut laukkaa niin lyhyeksi ja pyöriväksi kuin olisin toivonut. Pera taisi olla sen verran vino että laukka ei ihan kunnolla päässyt rullaamaan. Puomille tultiin välillä miniaskeleella jos en ollut ajoissa hereillä katsomassa paikkaa, mutta ei hätää kunhan en lähtenyt heittäytymään eteen ja tuuppaamaan Peraa viime hetkessä puomia kohti. Ope kehotti pitämään sisäkäden kevyempänä ja varomaan nykäisemästä puomeilla vähän taakse. Vasta viimeisellä ympyräkierroksella hoksasin kunnolla että puomia ylittäessä kannattaa tosiaan hiukan myödätä sisäkädellä samalla kun kuitenkin ulko-ohja pysyy tasaisena tuntumalla.
Seuraavana tultiin vasemmassa laukassa kolmen pienen kavaletin suoraa linjaa johon sisältyi kahden askeleen väli (9 m) sekä neljän askeleen väli (15 m). En osannut ennakoida välien sopivuutta, vaan ekalla kierroksella tultiin liian pientä laukkaa niin ettei neljä askelta riittänyt jälkimmäiseen väliin. Tämän jälkeen tiesin tulla linjalle hiukan isommassa laukassa, ja kavaletit alkoivat ylittyä oikeilla askelmäärillä. Edelleen vaan mentiin hieman vinossa, ja pidätteiden yhteydessä tein kuulemma jotain ylimääräistä liikettä ylävartalolla edestä taakse.
Lopuksi tultiin kavalettilinjaa vielä toisin päin eli oikeassa laukassa aloittaen pidemmästä välistä. Vaikka jonkun kerran Pera menikin ensimmäiselle kavaletille ihan pohjaan miniaskeleella selvitimme 15 m välin ongelmitta neljällä laukalla kunhan vaan pohje oli mukana. Kahden askeleen välissä saikin sitten jäädä vain istumaan ja odottamaan. Ihan viivasuora ei Pera ollut vieläkään, mutta oikean laukan sujuvuus tuntui parantuneen ympyrätehtävään verrattuna.
Nämä puomi- ja kavalettiharjoitukset sujuivat Peran kanssa kohtuullisen vaivattomasti, mutta parantamisen varaa jäi kyllä niin hevosen kuin ratsastajankin suoruuteen. Varsinkin suoralla linjalla vinouden huomasi selvästi, ja eipä se ympyrälläkään ainakaan helpottanut menoa. Hieman tökki myös se etten osannut ihan aina tuoda Peraa puomille parhaaseen ponnistuspaikkaan vaan otettiin niitä viime hetken miniaskelia, mutta luotan siihen että oikeilla esteillä paikat alkavat löytyä paremmin kun niiden katsomiseen tosissani keskityn. Maapuomeilla ja pikkukavaleteilla jää paikan katsominen monesti vähän huolimattomaksi ja keskittyminen muihin asioihin. Toki myös lyhyempi ja terävämpi laukka voisi tässä asiassa auttaa. Tämän "kuivaharjoittelun" jälkeen olisi ihan mukava jatkaa Peralla myös ensi viikon estetunti, mutta hevostoiveita kyseltäessä mainitsin ottavani mielelläni myös poneja eli Eetun tai tehtävistä riippuen Elmon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti