torstai 26. heinäkuuta 2012

Suloinen Sulo ja (jälleen) suuria istuntaongelmia

Vihdoin ja viimein pääsin siis testaamaan paljon kehutun Heli Pensonin tuntia ABC-tallilla. Kun ei kukaan autoileva ratsastuskaveri päässyt mukaan niin vietin oikein kunnon urheiluillan pyöräillen ratsastustunnille 16 km matkan ja tunnin jälkeen saman siivun takaisin. Eipä tuo ollut kovin paha matka aurinkoisella kesäkelillä, ja tällä kertaa sentään muistin ottaa vesipullon mukaan toisin kuin maanantaiselle Äimäraution reissulle jolla myös sain polkea 11 km per suunta.

Pääsin perille hitusen myöhässä kun ajoin ensin tallin risteyksestä ohi ja tein parin kilometrin turhan lenkin. Ehdin kuitenkin vielä laittaa ratsuni valmiiksi tunnille vaikka vähän kiirettä pitikin. Minulle oli siis laitettu viidestä opetushevosesta pienin, noin 155 cm korkea ja seitsemän vuoden ikäinen arabiristeytysruuna Sulo. Mentiin maneesissa, ja tilaa oli neljän ratsukon tunnilla isossa maneesissa oikein mukavasti vaikka suurimman osan tuntia oli käytössä vain maneesin toinen puolisko. Katselin ennen selkään nousua Sulon koulusatulaa hieman huolestuneena, sillä siinä oli todella syvä istuin sekä jämerät "palkit" satulansiivessä estämässä ratsastajan polvea ja reittä liikkumasta eteen ja ylös. Jalustimet laitoin aluksi liian lyhyeksi ja sain open kehotuksesta niitä sitten pidentää. Kyllä huomaa että harvemmin tulee kunnon koulusatulassa istuttua ja yleensä köröttelee vaan yleissatulassa polvet suussa.

Alkuun verryteltiin käynnissä ja kevyessä ravissa molemmat suunnat omaan tahtiin. Ope informoi että Sulo on herkkä tapaus joka jännittyy helposti, ja alkuun kannattaa pitää tuntuma mahdollisimman kevyenä. Huomasin myös pian Sulon olevan aivan erityisen herkkä istunnalle, sillä kun ajattelin tekeväni vain pienen puolipidätteen istuntaa tiivistämällä hevonen pysähtyi välittömästi. Käynnissä en oikein saanut hommaan vielä otetta, enkä kovin napakasti Sulolta mitään vaatinutkaan vaan istuin kiltisti hiljaa kyydissä. Kevyessä ravissa Sulo alkoi melko pian pyöristyä vaikka edelleenkään en tehnyt paljon mitään, kevyesti vaan yritin taivutella ympyröillä. Opelta tuli palautetta että hevonen on mukavan rento ja pyöreä mutta liikkuu vähän turhankin rauhallisesti, ja kuulemma istuntani olikin aika lailla hevosta hidastava ollessani koko ajan vähän hevosen edellä. Ohjeena oli myös olla heittämättä ohjaa pois hevosen pyöristyessä ja myödätessä; tuntuman säilyttämisen kautta se myös jäisi pyöreäksi.

Päähuomio heti alkuverryttelystä lähtien oli omalla kohdallani istunnassa. Lantion asento kevennyksessä (ja muutenkin) oli ihan pielessä ja sitä yritettiin korjata läpi koko tunnin. Lonkkia olisi pitänyt saada enemmän auki, selän notko pois alaselkää pyöristäen ja lantio kunnolla alle, sekä ryhti paremmaksi pois etukenolysystä. Tuntui kuin istuntani olisi levinnyt tavallistakin pahemmin, ja ehkä tämä johtui juuri siitä koulusatulasta. Vinouteen ei taidettu ehtiä puuttua ollenkaan kun aloitettiin siitä perustavimmanlaatuisesta asiasta eli lantion asennosta. Hyvin pitkälti samaa asiaa tuli lantion asennosta kuin oman open istuntatunneilla keväämmällä, eli periaatteessa tuttua juttua. Keventäessä ohjeena oli venyttää vartaloa paremmin vatsapuolelta mutta kuitenkin notkoselkää välttäen. Ylikeventämisestä tuli jälleen sanomista myös joten kaikki tutut virheet oli matkassa. Yritin kyllä tehdä korjauksia ohjeiden mukaan mutta usein aika huonolla menestyksellä. Yhden virheen korjaaminen johti toisen korostumiseen, esimerkiksi lantion "alle kääntämisen" seurauksena hartiat kääntyivät eteen ja ylävartalo meni lysyyn. Käsistä ei tällä kertaa taidettu huomauttaa kertaakaan, ja tuntuikin että Sulolla ratsastaessa oli jotenkin helpompaa pitää kädet hiljaa ja kannettuna sekä pehmeänä. Ehkä tähän syynä oli se miten mukavan pehmeä ja tasainen Sulo oli suustaan, ei roikkunut kädellä tai purrut kiinni kuolaimeen mutta ei myöskään levottomasti liikutellut kuolainta tai jäänyt tyhjäksi edestä.

Tunnin varsinaisena tehtävänä olivat myötä- ja vastalaukannostot. Aloitettiin vasemmasta kierroksesta nostaen käynnistä laukka pitkän sivun ensimmäisessä kirjaimessa ja laukaten päädyn läpi seuraavalle pitkälle sivulle. Voltteja sai pyöräytellä väliin vapaavalintaisesti. Sulo oli hyvin kuulolla ja nosti kyllä laukat, mutta mitään loistavan hyviä nostoja ei saatu oikein koko tunnin aikana tehtyä. En saanut valmistelua ja laukka-apuja ihan kohdilleen, ja laukka nousi yleensä vähän ampaisten tai raviaskeleen kautta. Tässäkin kohtaa istunnalla tekemäni puolipidätteet olivat Sulon mittapuulla pidätteitä, joten kun aloin nostoa valmistellessa tiivistää istuntaa saattoi se jopa pysähtyä. Nostossa ylävartalo painui tuttuun tapaan eteen, mutta toistojen myötä sain tätä hieman karsittua. Laukassa Sulo ei ollut yhtä rento ja pyöreä kuin ravissa vaan ehkä hieman jännittyi ja nosti päätä ylös. Ympyrällä laukatessa saatiin joitain hieman rennompia ja parempia hetkiä. Noston jälkeen kulmaan tullessa Sulo tipputti pariin kertaa raville kun en ollut pohkeiden kanssa hereillä. Vastalaukat nousivat pääsääntöisesti samaan tapaan kuin myötälaukka, kertaalleen taisi tulla nostosta väärä ja alkuun ei laukka säilynyt päädyssä loivasti kentän poikki kaartaessa, mutta tähänkin auttoi se kun muistin pohkeideni olemassaolon. Laukassa istunta levisi jos mahdollista vielä pahemmin kuin ravissa. Kertaalleen ope ottikin minut kentän keskelle missä etsittiin oikea vartalon asento paikallaan seistessä. Löytyihän se sieltä jotenkuten mutta yritäpä säilyttää sama liikeessä.

Oikeaan kierrokseen tultiin sama tehtävä mutta nostaen laukka harjoitusravista. Nyt oli myös jo koko maneesi käytössä ja noston paikka oli pitkän sivun keskellä. Vastalaukassa taisi kerran tulla raville tippuminen, mutta sain korjattua nostamalla vastalaukan kaarteen aikana. Olisikohan peräti ollut tunnin paras nosto kun ei ollut aikaa ylivalmistella. Parin onnistuneen vastalaukkakaarteen jälkeen siirryttiin loppuverrytelemään kevyessä ravissa. Sulo liikkui nyt ehkä hieman aktiivisemmin kuin alkutunnista mutta edelleen rennon oloisena ja jokseenkin pyöreänä.

Open palaute tunnin lopuksi oli että istunnassa on kyllä paljon työstettävää, mutta istunnan ongelmista huolimatta sain Sulon toimimaan oikein mukavasti rentona. Samoin sanoin olisin tiivistänyt itsekin tunnin ongelmat ja onnistumiset. Tuumailtiin siinä yhdessä open kanssa että ongelmat lähtee siitä kun ei lonkkia saa tarpeeksi auki ja on kireyksiä jotka hankaloittaa lantion oikeaan asentoon saamista. Tunnin jälkeen myös pohdiskelin että ehkäpä tänään oli aivan erityisen korostuneesti esillä notkoselkäongelma ja lantion kääntyminen taaksepäin siitä syystä että Sulon koulupenkki tosiaan varsin tehokkaasti esti polven ja reiden ylös nousemisen. Polven ja reiden ollessa oikeilla paikoillaan vetävät superkireät lonkankoukistajani puolestaan lantioni asentoon jossa istuinluut sojottavat takaviistoon eivätkä alas kohti satulaa. Tästä siis luonnollisena seurauksena selän notko ja koko vartalon väärä asento, ainakin oman rajoittuneen anatomiantuntemukseni mukaan ja maalaisjärjellä ajateltuna. Ainoa oikea ratkaisu tähän tietysti on kireyksistä eroon hankkiutuminen, ja se taas vaatii työtä ja viitseliäisyyttä. Venyttelyä, venyttelyä, venyttelyä. Näin kireillä lonkilla kun menee hevosen selkään ja yrittää istua oikein ja nätisti niin yritys on yhtä tuhoontuomittu kuin jos kylmiltäni ja treenamatta yrittäisin vetäistä täydellisen spagaatin.

Olin tunnin antiin ja opetukseen oikein tyytyväinen, ja Sulo oli aivan ihana. Herkkä ja kuuliainen kevyillä avuilla toimiva ratsu joka tekee mielellään kaiken mitä pyydetään. Tämän kokemuksen perusteella ratsastaisin ABC:llä mielelläni ihan säännöllisestikin, mutta valitettavasti tallille kulkeminen on autottomalle jokseenkin mahdotonta. Näin kesäaikaan tuon matkan vielä sotkee pyörällä mutta syksyn ja talven tullessa ei. Joka tapauksessa varasin ensi viikolle uuden irtotunnin ja toivoin ratsuksi jälleen Suloa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti