sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Hävettävän huonoa ratsastusta

Olen varmasti ratsastanut yhtä huonosti ellen huonomminkin vaikka kuinka usein, mutta joka tapauksessa teki mieli otsikoida tämän päivän tuntianalyysi näin sillä tällainen olo tunnista jäi.

Ratsunani oli Epper ja eipä siinä mitään, Epper on ihan hauska ja olihan siitä jo aikaa kun viimeksi sillä ratsastin. Tunti aloitettiin ratsastamalla käynnissä ja kevyessä ravissa ympyräkahdeksikkoa siten että asetus pidettiin koko ajan vasemmalla, eli näin ollen toiselle ympyrälle tuli myötä- ja toiselle vasta-asetus. Myötäasetukseen oli tarkoitus saada hevosia venyttämään hieman eteen-alas kun taas vasta-asetukseen yhdistettiin hevosen lyhentäminen ja kokoaminen. Kun otin ohjat tuntumalle ja hain asetuksen vasemmalle Epper tuli aika mukavasti pyöreälle kaulalle, ja opettaja kommentoikin jossain kohtaa että Epper liikkuu ihan hyvässä raamissa. No, tämä hyvä raami oli ennen kuin olin ehtinyt vielä juurikaan tehdä mitään ja pilata Epperin liikkumista etupainoiseksi kyntämiseksi. Pohkeen takana poni kyllä oli koko ajan ja meno oli aikamoista matelua. Asetustehtävä taisi vieläpä harhauttaa ratsastukseni aivan liian ohjapainotteiseksi niin että se pieninkin eteenpäinpyrkimys sammui. Sanomista tuli jälleen käsien levottomuudesta sekä myötäämisestä ennenaikaisesti, ja toisaalta taas en monessakaan kohtaa älynnyt myödätä silloin kuin oikeasti olisi ollut sen aika. Asetus vaihdettiin vielä oikealle, ja oikealle asettaen tehtävä toimi ehkä paremmin, ainakin ulko-ohjan tuntuma oli jotenkin helpompi säilyttää kuin vasemmalle asettaessa. Vaikka väliin sattui joitakin parempia hetkiä niin kyllä isoja ongelmia olivat edelleen väärin ajoitettu myötääminen (tai sen puute) asetuksesta, sekä ratsun toivottoman hidas liikkuminen ja pohkeeseen reagoimattomuus johon en riittävän napakasti puuttunut jäädessäni näpertämään ohjien pariin.

Seuraavana tehtävänä oli ympyrän pienentäminen takaosakäännöstä ajatellen, ja hevosten saaminen kokoamaan itseään automaattisesti tämän liikkeen avulla. Isolta ympyrältä siis ajateltiin etuosaa sisälle johtaen ja sisäpuolelle asettaen, ja samanaikaisesti takaosaa kontrolloiden niin etteivät takajalat lähtisi väistämään ulos ympyrän kaarelta. Ikään kuin hyvin laajan piruetin ratsastamista siis. Tehtävä aloiettiin käynnissä siihen minulle hankalampaan suuntaan eli vasemmalle. Kompastuskiveksi tehtävässä koituivat apujenkäyttöjeni jännittyneisyys (liikaa vetämistä ja puristamista), ja Epper tahtoi pienentää ympyrän  turhan nopeasti aivan pieneksi voltiksi takaosan väistäessä samalla ulos. Käynti meinasi helposti sammua myös. En siis oikein kunnolla saanut palasia loksahtamaan tässä paikoilleen niin että tehtävä olisi sujunut toivotulla tavalla.

Pian samaa harjoitusta jatkettiin vasemmassa laukassa ja tässähän se paketti sitten levisi viimeistään ihan täysin. Epper lähti laukkaan enemmän tai vähemmän ajamalla, ja laukan sisällä tuntui että koko ajan sai olla ajamassa täysillä eteen jotta ei tipahdettaisi raville. Välillä kyllä tipahdettiin. Yritä siinä sitten pienentää ympyrää piruettimaisesti kun hevonen puksuttaa kilometrin mittaisena kiireiseksi ajettua mutta vetelää laukkaa - jooei. Äkkiä pudottiin raville jos yritin ruveta ympyrää tehtävänannon mukaisesti pienentämään. Opettaja kehotti ratsastamaan ensin isolla ympyrällä laukan lyhyeksi ja teräväksi pidätteitä ja pohjetta vuorotellen, mutta helpommin sanottu kuin tehty tämäkin. Meno oli sitten sitä että kuski roikkuu jännittyneellä kädellä ponin suussa ja paukuttaa samalla pohkeilla lisää vauhtia oikean askellajien säilyttämiseksi. Ihan alkeistuntimenoa jälleen kerran. Hetkellisesti liike tuntui muuttuvan parempaan suuntaan napakammaksi ja lyhyemmäksi, mutta kun yritin lähteä tästä ympyränpienennystä ratsastamaan oltiinkin taas pian ravilla. Näin jälkeenpäin ajateltuna omassa ratsastuksessani oli ihan liikaa hosumista ja rauhattomuutta niin istunnan kuin apujenkäytönkin suhteen joten ei ihme jos ei kulje. Facepalm.

Onneksi homma sentään toimi edes vähän paremmin oikeaan kierrokseen. Otettiin pari ympyränpienennystä käynnissä oikealle ja sitten jatkettiin oikeassa laukassa. Oikea laukka tuntui alunalkaenkin toimivan paremmin, ja kun opettaja vielä ohjeisti istumaan rauhallisesti ja jättämään heijaukset pois (eli ei yritetä liikkua hevosen puolesta vaan laitetaan hevonen liikkumaan ratsastajalle) niin alkoi jo melkein sujuakin. Laukka oli hallitumman oloista ja tuntui että sitä sai ratsastettua jopa vähän ylöspäinkin eikä vain eteenpäin. Sain ohjastuntuman nyt rentoutettua samalla kun rauhoitin istumisen, ja verrattuna vasempaan kierrokseen meno oli jo ihan asiallista vaikka pohkeella saikin pyytää aika voimakkaasti eteen. Sain jopa kerran-pari nätisti pienennettyä ympyrän pieneksi voltiksi rauhallisilla avuilla ja laukan säilyessä vaikka ehkä ihan toivotunlaista etuosan siirtoa ja kokoamista siihen ei vielä tullutkaan. Tässä kohtaa siis tuli jonkinmoinen oivallus siitä miten pitäisi ratsastaa jotta laukka ei olisi sellaista kuin vasempaan kierrokseen tänään: rauhallisesti paikoillaan istuen vaikka hevonen tekisi mitä (=yrittäisi tippua koko ajan raville), nopeita ja napakoita tarkoituksenmukaisia apuja käyttäen ja ei mitään älytöntä vetämistä ja puristamista vaan pienet avut ja jos ne ei riitä niin heti perään voimakkaammin. Itsestäänselvää, mutta tarvitsin demonstraation jotta meni perille.

Lopuksi kevennettiin hetki ravissa tehden myötä- ja vasta-asetuksia ympyrällä. Epper ravasi hetken aikaa laukan jälkeen ihan mukavan oloisesti mutta kohta meno taas hyytyi turhan paljon. Pyöreällä kaulalla kuljettiin ainakin pääsääntöisesti ja Epper myötäsi asetuksiin aika hyvin. Ei pöllömpää tässä kohtaa mutta eteenpäinpyrkimystä olisi vielä kaivattu paljon lisää samoin kuin kuskin käsiin rauhallisuutta.

Vasemman laukan räpellykset jäivät kummittelemaan mieleen siinä määrin että jäi jokseenkin epäonnistunut fiilis tunnista. Eipä se meno toki muiltakaan osin ollut niin kovin loisteliasta. Seuraavan kerran kun saan Epperin kannattaa varmaan suosiolla jättää satula pois, pari ratsastajaa ryhmästäni nimittäin huomautti että Epper on paljon parempi ratsastaa ilman satulaa, ja onhan sillä mukavan pyöreä selkä ja pehmeät liikkeet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti